Lokakuussa viimeksi postattu.. taas on mennyt aikaa siis hurjasti. Töissä meni asrkisin ja viikonloput kotihommia tehdessä. 

3.12. oli ylläristi reilun viikon varoajalla rannekanavan leikkaus ja sehän sitten tyssäsi työt. 6 viikkoa saikkua ja sillä aikaa loppui työsoppari. Oli puhetta että ensikuusta alkaisi uudelleen erillaisella sopparilla mutta katotaan mitä tapahtuu. Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä työpaikalla käymään asian tiimoilta.

Leikkaus siis onnistui itsellään hyvin. 10.15 oli aika ja oli sairaalalla Kotkassa 10.00 kirjautumassa ja hoitaja oli puhelimessa sanonnut että saatan joutua parikin tuntia odottamaan. Olin menossa Toiko-osastolle ja vastan tuli käytävässä hoitja jolta kysyin että olenko oikeassa paikassa ja hoitaja nappasikin mukaansa ja vei suoraan leikkaus saliin. 10.50 olin sitten jo ulkona sairaalasta räpylä tukevasti paketissa. Oli muori juuri kerennyt ostoskeskukselle kun soitin takaisin. Luuli että oli peruutettu leikkaus kun jo nyt soitin. Leikkaus siis meni ok. 

Mutta.. aina tulee mutta. 4 pv yönä heräsin kunnon säväriin ranteessa ja illalla sitten otin sen ison siteen möykyn pois ja 2 tikkiä revennyt ihan auki. Ei muuta kun päivystykseen ja siellä sitten päätettiin että ei uusia tikkejä. 3 viikko mentii hopealapuilla ja ei alkuun meinannut haava lähteä umpeutumaan millään.. oli sairaalalla sillon illalla jättäneet tikkilankaa sinne avonaiseen haavaan ja haavahoitaja haukkui ne alimpaan rakoon. Sitten puuduteltiinja napittiin langat sieltä haavan pohjalta ja sitten rupesikin jo hiljakseen parantumaan. Koska itsellä on hyperior arpitaipumusta niin ei tuo arpi nätti ole.. haalistuu ehkä ajan myötä mutta nyt on koholla ja arven ympäryksenhermotus on kyllä todella kosketus arkaa. On leikattu paljon ylemmäs kämmeneen kun mitä kenelläkään tutulla olen nähnyt. Siirrellty hermoja niin että lääkäri sanoi sähköttelevän jopa 3 kk viellä että sinnekkö ne kivut jäi niinkun moni sanoi.. ei, ei minulla. 

Mitäs muuta.. Joulu tuli ja meni ja käsivammaisena siivoukset yms oli sinnepäin mutta tuli se joulu silti. Oli ihan tavallinen joulu.. ei kamalasti joulufiilistä mutta ihan ok. Eka kertaa vuosiin meillä kuusikin lähti jo ennen loppiaista.

Olen kamalasti nauttinut näistä kotona olo päivistä nyt viimeisen pari viikkoa kun käsikin jo toimii melko normaalisti vaikka käsitöitä en voi tehdäkkään. Olen leiponut pataleipää joka toinen päivä melkeen, tänään teeleipää. Olen lukenut, siivoillut kaappeja, olen opetellut kirjoittamaan makrame ohjeita (makrameta en voi viellä tehdä). Osallistunut muutamalle verkkowebinaarillekkin. Miettinyt mitä haluan tältä vuodelta tai mitä haluan tehdä.. On asioita hautumassa ja jo ihan suunnittelu asteella ja muutama jo ihan toteutusta odottamassa. Olen päättänyt olla enemmän muumimammamaisen boheemi. En takerru pikkuseikkoihin, en negatiivisuuteen saati negatiivisiin ihmisiin ympärilläni. Pyrin näkemään enemmän lempeän positiivisesti elämää ja ympäristöä. Teinin kanssa kun on nyt aika seesteistä, murkkumyllerrys on suvanto vaiheella nyt niin sekään ei kiristä hermoa.